KULTTUURISHOKKEJA

Nyt on ensimmäinen viikko kulunut Italiassa. Heti kun saavuimme Palermon lentokentälle, kohtasimme ensimmäisen kulttuurishokin tavatessamme meidän uuden työkaverin ja vastaavan henkilön. Täällä kun tervehditään, halataan ja muiskautetaan yhdelle tai toiselle poskelle. Se tuli meille hiljaisille ja kätteleville suomalaisille yllätyksenä. Aina kun tutustuu uuteen ihmiseen, kohtaa ystävän tai työkaverin muiskautetaan ja halataan.

Seuraavan kulttuurishokin kohtasimme taksissa matkalla lentokentältä asuntoomme. Liikenne Italiassa on todella erilaista, koska liikennesääntöjä täällä ei paljoa noudateta. Taxikuski ajoi vastakkaista kaistaa, ohitteli muita autoja jonon kärkeen, ajoi punaisia päin sopivalla kohdalla. Ehti jo matkalla tulla sellainen ajatus, että tähänkö jo matkamme päättyy, niin hurjalta ajomatka tuntui. Vihdoin päästyämme asunnolle kohtasimme jälleen kulttuurishokin, "Eikö kenkiä tarvitse ottaa sisällä pois?" Ei tarvitse. Italiassa siisteys sisällä kuin ulkonakaan ei ole yhtä merkittävä asia kuin Suomessa. Samalla kohtasimme myös kolme uutta kämppistämme, jotka ovat kotoisin Norjasta, Moldovasta ja Iso-Britanniasta. He olivat järjestäneet meille pienet tervetulias "juhlat", pitsan ja viinin merkeissä. Asunnossamme on myös totuttelemista. Lämmitystä ei ole, joten joudumme käyttämään erillistä patteria, mutta sitäkin minimi asennossa, koska asunnossa menee helposti sähköt poikki, jos elektroniikkaa on liikaa pistokokeissa. Pussilakanoista ei ole tietoa tai normaalista suodatin kahvin keittimestä. Otimme Suomesta omaa suodatin kahvia mukaan, mutta emme pystyneet keittämään sitä, koska Italialaiset juovat pääasiassa espressoa ja heiltä löytyy siis vain espressokeitin. Keksimme kuiten tavan jolla keittää kahviamme; meillä on teekannu johon laitamme suppilon päälle ja suppiloon paperia ja kahvia ja sitten kaadamme kiehuvaa vettä päälle. Näin saamme hieman monimutkaisemmin suodatinkahvia. Hieman hankaluutta tuotti sekin, että täällä on kaasu liesi ja hella, joten hetki meni niiden käyttöä opetellessa.

Ensimmäinen työpäivä sujui hyvin vaikka kulttuurishokit jatkuivat. Kaikki työskentelevät samassa tilassa, ilman omia työhuoneita. Suomalaiset kun ovat tottuneet tekemään töitä yksin, rauhassa ja omassa työhuoneessa. Kulttuurishokiksi voisi myös laskea sen, että täytyy joka päivä puhua englantia, mutta se on myös hyvä, koska puhuessa kieli vahvistuu ja oppii lisää. Pääsimme heti hommiin ja meidän ensimmäinen tehtävämme oli tehdä video "ei viha puheelle"-kampanjaa varten. Sitten saimme toiseksi tehtäväksi tehdä logon urheilutapahtuma I-Sport:ia varten. Koko viikko Työpaikalla suijuikin näiden tehtävien parissa. Mukavaa oli, että pääsimme tekemään oikeasti meidän alaan liittyviä töitä. Saimme myös Palermon kaupunki kierroksen kahdelta muulta vaihdossa olevalta opiskelijalta. He ovat olleet täällä paljon pidempään ja tunsivat jo paikat. Kiersimme kävellen Palermon keskustaa ja tutustuimme kaupungin kulttuuriin. Tämän kierroksen jälkeen kaupunki näytti jo paljon valoisammalta, puhtaammalta ja ehkä hieman kodikkaammalta. Samana iltana kävimme tutustumassa hieman Palermon yö-elämään yhdessä kämppistemme kanssa. Kävelimme kohtuu epäilyttäviä katuja, kävimme Erasmus-illanistujaisissa ja joimme ehkä hirveimmät Margaritat koskaan.

Kuljemme raitiovaunulla töihin ja sekin on uusi asia, koska emme olleet tottuneet sillä kulkemiseen. Alkupäivinä jouduimme ostamaan erillisiä lippuja, mutta sitten saimme ratikka/bussi kortin. Ratikassa tai bussissa kulkiessa täytyy muistaa pitää korttia aina lähettyvillä, koska useassa on kyydissä lipuntarkastaja tai vartija katsomassa, että kaikilta löytyy lippu tai kortti. Pummilla kulkeminen on ilmeisesti täällä yleistä, ja lähes aina joku potkitaan kyydistä pois.

Kun kävimme shoppailemassa ja ruokaostoksilla, eteemme asettui usein kielimuuri. Täällä ei paljon englantia osata ja jos haluaa ostaa monimutkaisempia palveluita, on hyvä osata Italiaa. Kuten, kun kävimme työkaverin kanssa hakemassa meille bussikortit, emme olisi voineet itse niitä hommata mitenkään pelkällä englannilla. Outoa on myös se, että täällä monessa paikkaa käy maksuksi vain käteinen, joten on hyvä olla aina käteistä mukana. Vaikka emme näytä paikallisilta, silti meille tullaan puhumaan italiaksi, olettaen, että puhumme italiaa takaisin.

Ensimmäinen viikko oli raskas, koska olemme täysin erilaisesta maasta ja kulttuurista, sekä meidän täytyy oppia maan tavoille. Tutustuimme ehkä noin kahteenkymmeneen uuteen ihmiseen kuluneella viikolla, sekä kävelimme noin. 70 kilometriä, ainakin jos puhelimeen on uskominen. Mutta kaikkineen viikko oli myös hyvin opintorikas. Tällä viikolla edessä on myös ensimmäinen Italian-oppitunti ja Odotamme innolla mitä muuta uutta seuraavat viikot tuovat tullessaan.